Mikä on koti? Missä on koti?

Pelastusarmeijan upseereina mieheni ja minä olemme muuttaneet koko elämämme ajan. Viimeisen 34 vuoden aikana olemme asuneet 16 eri talossa ja asunnossa. Lapsemme kasvoivat tietäen, että koti on siellä, missä asumme nyt: missä me olemme ja missä omaisuutemme on. Lapsemme ovat aikuisia eivätkä enää asu luonamme, mutta kun he tulevat kylään, heillä on heti kotoisa olo, sillä valokuvat seinällä ja muut henkilökohtaiset tavaramme tekevät tuntemattomasta ympäristöstä tutun.

Koti on enemmän kuin paikka, missä nukut ja syöt, tai paikka, missä olet henkilökohtaisen omaisuuden ympäröimä. Parhaimmillaan koti on paikka, missä sinut hyväksytään, missä sinua rakastetaan, sinusta huolehditaan, missä sinun annetaan kasvaa ja kehittyä.

Kun työskentelin Skotlannin Falkirkissa, osastomme pyöritti soppakeittiötä kodittomille. Joka ilta aterialle tuli 20–30 ihmistä. Se oli mielenkiintoinen sakki. Toiset olivat kodittomia ja asuivat kadulla. Toiset olivat yksinäisiä, eristäytyneitä ja tunsivat, etteivät kuulu mihinkään. Oikeastaan suurimmalla osalla oli asuinpaikka ja katto pään päällä, mutta heiltä puuttui paikka, johon kuulua ja jossa tarpeet tulla hyväksytyksi ja kokea yhteyttä täyttyisivät.

Kun toiminta kehittyi, monet soppakeittiön kävijöistä kertoivat, että Pelastusarmeijan ovista sisään astuessa tuntui kuin olisi ”tullut kotiin”. Se ei ollut paikka, mihin painaa pää, mutta se oli paikka, missä levätä, missä heistä pidettiin huolta, heidät hyväksyttiin ja heitä rakastettiin – paikka, jossa he tutustuivat Jumalaan, Taivaalliseen Isäänsä.

Raamatusta löytyy kiehtova kertomus kotiinpaluusta. Eräs poika oli päättänyt haluavansa itsenäistyä, ja niin hän lunasti perintöosansa ja lähti elämään täyttä elämää. Kun hän lopetti juhlimisen ja huomasi olevansa yksin ja ilman yösijaa, silloin hän alkoi ajatella kotia. Miksi? Kun hänellä ei ollut mitään, hän tiesi, että perheen koti oli paikka, missä hänen aineelliset tarpeensa tyydytettäisiin. Mutta matkalla kohti kotia – henkisesti harjoitellen isälle esitettävää anteeksipyyntöä ja epävarmana siitä, mikä olisi vastassa – hän näki isän etsimässä ja odottamassa häntä. Isä kietoi kätensä pojan ympärille, vaatetti hänet puhtaalla puvulla ja juhlisti pojan kotiinpaluuta. Tämä oli paikka, missä hänet hyväksyttiin ja häntä rakastettiin.

Olen muuttanut monia kertoja ja epäilemättä muutan vielä, mutta ainoa paikka, missä voin todella olla kotona on Isäni Jumalan läsnäolossa, hänen, joka rakastaa minua ja hyväksyy minut. Kaukana hänestä ja hänen läsnäolostaan olen totisesti koditon.

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Joh. 14:1–3

Lyn Hills
everstiluutnantti
naistyön sihteeri

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä