Jumalan puutarhassa voikukka ei ole rikkaruoho

Jos sinulta kysyttäisiin, mikä kukka haluaisit olla, mahtaisiko vastauksesi olla taraxacum officinale eli voikukka? Itse en olisi halunnut olla voikukka ainakaan vielä pari viikkoa sitten.

Yhtenä päivänä selasin Facebookia ja huomasin jonkun kommentoineen toiselle: ”Jumalan puutarhassa voikukka ei ole rikkaruoho.” Se oli mielestäni hienosti sanottu. Tuo lausahdus nousi mieleeni monta kertaa seuraavien päivien aikana. Se alkoi puhutella minua, ja aloin katsoa lähistön voikukkia aivan uudella tavalla.

Tarkistin netistä jopa tietoa tuosta hankalasta rikkakasvista, josta on niin vaikea päästä eroon silloin kun siitä omasta puutarhasta yrittää tehdä niin sanotusti täydellistä. Mitä enemmän luin voikukan ominaisuuksista, sitä vaikuttuneemmaksi tulin.

Voikukka on hyötykasvi, jonka kaikkia osia voi käyttää ja jolla on monia lääkinnällisiä vaikutuksia. Sen lehdissä on muun muassa A, B- ja C- ja E-vitamiineja, kalsiumia, rautaa sekä flavonoideja. Niitä voi käyttää salaatin lisäksi monipuolisesti ruuan valmistukseen. Kukan nuppuja voi marinoida tai pyöräyttää pannulla syötäväksi, ja kukan terälehtiä voi lisätä vaikka marmeladiin. Juuren voi kuivattaa ja joko paahtaa kahvin korvikkeeksi tai jauhaa leivonnaisten sekaan. Kasvin eri osia käytetään myös lankojen värjäyksessä. Mikä palvelija!

Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin on tehnyt voikukan elinvoimaisuus. Kitkettyyn maahan jäänyt pienikin juurenpala saa sen selviämään ja kasvamaan uudestaan. Erikoisten siemenhaituvien ansiosta se pystyy leviämään tuulen mukana pitkien matkojen päähän uusille kasvualueille. Kokemuksesta tiedän, että jopa katkaistu kukka pystyy vielä avautumaan ja päästämään siemenensä tuulen vietäviksi. Mikä evankelista!

Lukiessani kaikkea tätä nousivat mieleeni Paavalin sanat Rooman kristityille: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Room. 12:1

En usko saaneeni parempaa opetusta tästä Paavalin kehotuksesta kuin tuon väheksytyn voikukan kautta olen viime aikoina saanut. Mikä esimerkki kristitylle!

Minäkin haluaisin olla voikukka Jumalan puutarhassa.

Metti Saajoranta
majuri
Kuopion osaston johtaja

Kuva: Toni Kaarttinen

Voikukkahillo

Voikukista valmistettu hillo maistuu ihanan hunajaiselta. Appelsiini ja sitruuna antavat hillolle sopivaa kirpeyttä ja raikkautta, joka viimeistelee makuelämyksen. Alla olevasta reseptistä valmistuu noin puoli litraa hilloa.

• Ainekset 1,5 litraa voikukkia
• 4 dl vettä
• 4 dl hillosokeria
• 0,5 dl appelsiinin mehua
• 2 rkl sitruunan mehua
• 2 luomuappelsiinin kuori raastettuna
  
  

• Poimi nuoria voikukkia kannelliseen astiaan. Mahdolliset ötökät kiipeävät kanteen, jolloin ne on helppo poistaa.
• Nypi terälehdet irti kukista ja huuhdo ne siivilässä.
• Lisää terälehdet ja vesi kattilaan. Kiehauta ja jätä hautumaan kansi päällä 60 minuutiksi.
• Siivilöi terälehdet pois ja lisää voikukkaveteen hillosokeri, appelsiini-mehu, sitruunamehu ja appelsiininkuori.
• Kiehauta noin 5 minuuttia.
• Anna seoksen jäähtyä.
• Purkita.

Alkuperäinen resepti: Mika Rampa

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä